|
|
| |
Lähteminen pois, jonnekin ja matkalla oleminen, ovat hetkiä jotka kutoutuvat toisiinsa hetkien helminauhaksi. Hetkessä oleminen on itsensä kohtaamista elämän keskellä, toisten ihmisten puheessa, katseissa ja toisen kultuurin tapahtumissa.
Matka on kulkemista itseään kohden, elämää kohden, elämän läpi. Matka on elämää.
Matka on runo ja sanoja, jotka pyrähtävät lentoon Constantan tytön ruskeista silmistä.
Mostarin sillan alitse lentävät pääskyset ja ne sielut
 |
|
|
|
