| | | | |  |
Matka pimeään aikaan
Geopolitiikalle emme mahda mitään ja siksi olemme tuomittuja
Venäjän naapuriksi.
Joten on parempi tuntea maa ja varautua pahimpaan. Venäjä
on mahdollisuus ja uhka.
Kirjoitukset
1. Nyt alkaa jo riittää Venäjä
2. Valtioterrorismia Venäjällä
3. Venäjän historian valhe
4. Pronssisoturin muisto
Venäjä ongelmana ja kansallisena valheena
1 NYT alkaa jo riittää Venäjä
Jonkinlainen vedenjakaja on ollut suhteissamme Venäjään Anna Politkovskajan murha.
Ei ole merkitystä kuka murhan takana todella on. Venäläinen yhteiskunta on ajautunut
aikaisempien arvioiden mukaisesti itsevaltaiseen tilaan.
FSB: n vallan tiukkeneminen ja rikollisklaanien nivoutuminen entistä
tiukemmin vallankäyttökoneiston apuorgaaneiksi merkitsevät sitä, että naapurimaamme on
etääntymässä yhä kauemmas länsimaisen yhteiskunnan ihanteista.
Kollektivistinen venäläiskansallinen ajattelutapa voittanut taas kerran taistelussa
Venäjän suunnasta. Vanhana Venäjän kulkijana ja maassa projektitöissä
mihin suuntaan kehitysa onb kulkenut maassa.
Viimevuosikymmenen orastanut avoimuus on tuhottu.
Maa vaikenee reaalisosialismin aikaisista kansanmurhista ja rikoksista ihmisyyttä vastaan,
maa vaikenee taman päivän toisinajattelijoiden murhista ja vaientamisesta.
Maa vaikenee Tsetseniasta. Maa vaikenee äärikansallisten suurvenäläisten piirien
harrastamasta sisäisestä väkivallasta. Maa vaikenee pääasiassa kaikesta olennaisesta.
Kauppa käy, keskiluokka ostaa ja ostaa ja ostaa.
Kapitalismin näyteikkuna on muuttunut rosvokapitalistiseksi diktatuuriksi, joka ei ole edes
valistunutta diktatuuria. Valta on verhoutunut totalitaristisen hämäysverhon taakse.
Totalitaristiselle vallankäytölle tyypilliseen tapaan valta kätketään, kansalaisten tiedonsaantia
rajoitetaan, vapaa lehdistö solutetaan tai tuhotaan kokonaan ja turvallisuuskoneisto (FSB)
integroidaan taas kaikkialle yhteiskuntatoimintoihin mukaan.
Totalitaristisen vallan yhteenkietoutuneet rakenteet alkavat muistuttaa korporatiivisine piirteineen
klassisen fasismin rakenteita. Ja tässa luultavasti asian ydin onkin.
Naapurimaamme on suurvalta asemaansa rakentaessaan vienyt yhteiskunnan rakenteita niin
totalitaariseen suuntaan, että itseään ruokkivat ideologiset, kansalliset ja imperialistiset tekijät
pakottavat Venäjän määrittämään suurvalta asemansa ehdot ja etupiirin uudelleen.
Etupiirimäärittelyssä käytetään apuna tehokasta asetta, energiaa, joka erittäin haavoittuvalle
Euroopalle merkitsee vaikenemista, mukautumista ja Euroopan mittakaavaista klassista
suomettumista.
Mita se minulle merkitsee? Mitä se meille merkitsee ?
Käytännössä kysymyksessä on Historiallisen turvallisuusvajeen ongelma. Voimmeko olettaa
olevamme niin tiiviisti osa eurooppalaista kulttuuria seka sisällä EU: n taloudellisissa ja poliittisissa
rakenteissa, että Venäjän painostus ei vaikuta liikaa ulkopolitiikkaamme ja sisäpolitiikkaamme.
Sitoudummeko EU: n turvallisuusrakenteisiin, jotta selustamme EI joutuisi enää samalla tavalla
uhatuksi kuin 1939.Valtiojohtomme tasapainoilee jälleen vaikeiden geopoliittisten ja
reaalipoliittisten ongelmien kanssa.
Tämä kaikki johtaa helposti vaikenemiseen naapurimaan ihmisoikeusasioista. Anna Politkovskajan
murha on pelkistetty kuva Venäjän tilanteesta. Kirjailijat Viktor Jerefejev
(HS.15.10) totesi, että Politkovskaja edusti Venäjän oikeusvaltion toteutumatonta ideaa.
Putin on sanonut ettei murhalla ole juuri mitään merkitystä.
Jos vaikenemme nyt, saamme vaieta jatkossakin ja historiankirjoituksissa analysoidaan
myöhemmin ajanjakso, jolloin energian ja taloudellisten etujen takia luovutettiin länsimaisen
sivistyksen perusta aasialaiselle totalitarismille.
fi.wikipedia.org/wiki/Anna_Politkovskaja
2 Valtioterrorismia Venäjällä
Venäjällä on historioitsija roskakoriin tungetun Neuvostoliiton jäljiltä vahvat valtioterroristiset
perinteet. Viimeisimmät ihmisoikeusaktivistien murhat ovat jäävuoren jäätävä huippu.
Sadat ovat Kuolleet terrorin uhreina ympäri Venäjää kaikessa hiljaisuudessa.
Ihmisoikeusjärjestöjen ja korruptionvastaisten järjestöjen toimintaa on vaikeutettu monin
tavoin. Pyrkimykset kriminalisoida Venäjän ja sen historian arvostelu johtanee avoimesti
totalitaaristen piirteiden vahvistumiseen.
Venäjän on vaikea ostaa lisäaikaa taloudellisessa kurjistumisessaan muulla tavoin kuin
lisäämällä kansalaistensa kaikinpuolista kontrollia, manipulointia ja määrättyjen ryhmien
terrorisointia. Kiina taas voinee ostaa jonkin verran lisäaikaa ennen kaaosta ja mahdollista
kumousta pakottamalla kansalaisensa kommunistien johtamaan valtiokapitalistiseen
järjestelmään ja arvomaailmaan. Näyttäisi silta, että myös USA on jo ohittanut historiallisen
huippukohtansa ja edessä on vähittäinen heikkeneminen ja imperiumin jälkikouristelut.
Maailmanpolitiikan kortteja kiihtyvään tahtiin jaetaan uusiksi.
Suomen kannalta ongelmallisempi on kuitenkin lähinnä oleva naapuri. Hyvien suhteiden
kehittäminen Venäjään on vaikeaa maan autoritaaristen piirteiden takia.
Tietenkin voimme "suomettua" uudelleen ja ummistaa silmämme.
Se voi olla reaalipolitiikkaa, mutta myös tyhmyyttä, jos valittu skenaario pettää.
Savijaloilla seisovan itäisen pikkujättiläisen "kääpiöityminen" alkaa näyttää ilmeiseltä.
Aasian ja Lähi-Idan talousmahdit ovat voittajia globalisaation murroksessa.
Lähinaapuri Venäjä saattaa muuttua lähiongelmaksi, kun kääpiöitymistä vastaan taistellaan
kansallismielisyydellä, vahvan johtajan kultilla ja historioitsija suurellisilla uudelleen
tulkinnoilla, jopa suoranaisilla historioitsija vääristelyillä.
(Mainilan laukaukset, Molotov-Ribbentrop-sopimus ja Katyn).
(A. Luukkainen, Projekti Putin, 2008., Kuorsalon ym. .. .., Venäjä
Kovan linjan energiajätti, 2007).
Valtioterrorismi on Valtion toteuttamaa kansalaisten oikeuksien loukkaamista, perustuslaista
tai laista riippumatonta pakottamista ja pahimmillaan kansalaisten tappamista.
Valtioterrorismin piirteet täyttyvät Venäjällä oikeusjärjestelmän kontrollin ja kansalaisvaikuttajien
seka toimittajien murhien kautta. Venäläiselle valtioterrorismille tyypillistä on turval-
lisuuskoneiston kiinnittyminen kaikkialle yhteiskuntaan ja koneiston suorittamat "puhdistukset"
yhteiskunnassa.
Muistan hyvin 90-luvulla, kun liikuin paljon Venäjällä, koneisto (osin OMON) suoritti
"kliinisiä puhdistuksia" pikkurikollisten joukossa. Jostain syystä varsinaiset järjestäytyneet
rikollisorganisaatiot näyttivät voivan jatkaa toimintaansa. Syykin tiedetään.
Turvallisuusktoneisto (FSB) Oli ja on edelleen sisällä näissä jo laillistettuun yritystoimintaan
kiinnitetyissä "perheissä".
Venäjä on eräs maailman pahiten korruptoituneita valtioita. Korruptiossa yritykset, virkakoneisto
ja turvallisuuselimet kiinnittyvät keskinäiseksi lahjonnan kokonaisuudeksi, yhteisten etujen
verkostoksi. Tavallinen kansalainen ei voine saada oikeutta.
Venäjän osalta on vaikea puhua myöskään oikeusvaltiosta, koska oikeutta on hyvin vaikea saada
valtiokoneiston alistamassa oikeusjärjestelmässä. Joku sanoo, että mustamaalaan tarkoituksellisesti.
En ole lukenut asioita turhaan raporteista ja Venäjän skenaarioista. Olen nähnyt henkilökohtaisesti
tätä kaikkea. Kokemusta on.
Olen pahoillani venäläisten ihmisten puolesta. Heillä on todella huonot johtajat ja natsismin rikoksiin
verrattavissa oleva käsittelemätön, vaiettu ja valehdeltu historia.
Ja sitten johtopäätösten aika: Venäjä tullee olemaan turvallisuus-poliittinen riski nyt ja erityisesti
tulevaisuudessa, kun yhteiskuntajärjestelmän hajoamisen piirteet vahvistuvat ja maa tullee
häviämään kilpailun aassialaisille talousjäteille. Erityisesti tullee varoa energiariippuvuutta ja
Suomen päättämättömyyttä sitoutua läntisiin turvallisuusjärjestelmiin.
On tärkeää kiinnittyä mahdollisimman monin sitein läntisiin oikeusvaltioihin ja läntiseen avoimeen
kulttuuripiiriin.
fi.wikipedia.org/wiki/Totalitarismi
3 Venäjän historian valhe
Venäläiset valmistautuvat viettämään voitonpäivän juhlallisuuksia fasismista saadun voiton kunniaksi.
Stalingradin ja Kurskin mutkan taistelut seka monet voitot olivat kunnioitusta ansaitsevia tapahtumia
Berliiniin päättyneessä tuskien tiessä. Mutta se mika laskee synkän varjon näiden voitonjuhlien päälle,
sodan jälkeen jatkunut Baltian miehitys ja Stalinin terrori, joka jatkui hänen kuolemaansa saakka (1953).
Venäläisten Suuri murhenäytelmä on kyvyttömyys tunnustaa reaalisosialistisen järjestelmän aiheuttamia
rikoksia ihmisyyttä kohtaan ja lamaannuttavaa terroria, jolla proletariaatin diktatuurin käsitteen sisäistänyt
etujoukko yritti hallita historian dialektista prosessia. Joka tapauksessa puhumme kymmenistä
miljoonista puhdistusten, nälkään näännyttämisen ja teloitusten uhreista.
Myös inkeriläisiä sukulaisiani on haudattu Levasovon joukkohautoihin Pietarin ulkopuolelle ja leireiltä
henkiin jääneet on rahdattu joskus 50-luvulla Petroskoihin. Minulla on henkilökohtainen oikeus muistuttaa
näista rikoksista ja ihmetellä samalla miten suomettuneen Suomen johtavat politikot aikoinaan
osallistuivat vaikenemisellään näiden Rikosten peittelyyn. Viimeistään nyt on korkea aika ohittaa
reaalipolitiikan kyynisyys ja vaatia Venäjältä vähintäänkin anteeksipyyntöä kaikkien syyttömästi
tuhottujen ihmisten puolesta.
Stalinin terorin Nurbergin oikeudenkäynnit on edelleenkin pitämättä.
Karjalan kysymykseen en tässä yhteydessä välitä puuttua. Historioitsija analyysit sinänsä ovat
osoittaneet venäläisen historiantulkinnan valheellisen ja indoktrinoivan luonteen.
Venäläinen yhteiskunta on vajoamassa Putinin hallinnon myötä slaalivais-kapitalistiseen
diktatuuriin, jossa uhreina on lehdistön vapaus, ihmisoikeudet ja historioitsija tulkinnan
puolueettomuus.
1990-luvun puolivälissä, jolloin liikuin Venäjällä humataarisissa ja yritysten vientirengasasioissa,
oli mahdollista keskustella melko kriittisestikin kansalaisten kanssa järjestelmän epäkohdista ja
rakenteellisesta korruptiosta, mutta nyt luukut on vedetty kiinni.
Kokemusteni ja monien merkkittävien venäläisten kanssa käymieni luottamuksellisten kesustelujen
pohjalta uskallan väittää venäjän kansallismielisten piirien, turvallisuuskoneiston ja konservatiivisten
kansalaisten ruokkivan mielessään suurta revanssia menetetyn kunnian ja suurvallan maineen
palauttamiseksi. Jopa joitakin venäläisiä ystävyyssuhteitani on tuhoutunut, kun olen uskaltanut
kysyä historian tulkinnan, Tsetsenian ja lehdistön vapauden todellisuutta arvioivia kysymyksiä.
Jopa akateemisesti sivistyneet venäläiset ovat sisästäneet valtiollisen joukkotiedotuksen propagandan.
Jo pitkään vellonut keskustelu Nato-jäsenyydestä on edelleen ajankohtainen ja jopa entistä
perustellummin. Suomi kuuluu edelleen revanssihenkisten venäläisten tahojen etupiiriin.
Suomen sisäisiin asioihin pyritään puuttumaan monin erillaisin tavoin, pääasiassa poliitisen
retoriikan keinoin. Tulevaisuuden kannalta lienee varminta kiinnittyä luontevaan eurooppalaiseen
kulttuuritaustaan ja kaikin mahdollisin keinoin. Vuoden 1939 taustat lienee selvillä ainakin
Suomen historian harrastajille. Tuskin kannattaa toista kertaa jättäytyä yksin ja ilman selustatukea
idan ja lännen väliin.
Venäläisiä museokoneita Liettuassa
4 Pronssisoturin muisto
Venäläiset ovat vanginneet Menneisyyden teoillaan ja rikoksillaan itsensä ja virolaiset seka
lähinaapurinsa historialliseen ansaan. Naapurivaltiot yrittävät ponnistella tulevaisuutta kohden,
mutta loukattu suurvalta uhittelee kuin lapsi, itkee ja parkuu menneisyyden takia. Säälittävää ja
surkuhupaisaa. Mielenkiintoista miten historiallinen hyökkääjä tekee itsestään uhrin.
Missa viipyy Venäjän virallinen anteeksipyyntö virolaisille ja kaikille niille kansoille, jotka
Neuvosto-Venäjä alisti ja miehitti ?
Viro pakotettiin sotilaallisella uhalla ystävyys- ja yhteistyösopimukseen 1939 ja miehitysarmeija
otti vallan 1940. Ensimmäiset teloitukset ja pakkosiirrot Siperiaan alkoivat melkein heti.
Saksalaisten vetäydyttyä lopullisesti 1944 alkoivat tyypilliset sodan jälkivuosien puhdistukset myös
Virossa. KGB: n osastot tappoivat tuhansittain "oikeistolaisia" vapautustaitelijoita.
Viron miehitysvuosien pahimpina aikoina 1940-1950-luvuilla rahdattiin kymmeniä tuhansia
virolaisia Siperiaan. Osa kuoli leirien vaikeissa olosuhteissa.
Muualta venäjältä siirretyt tai siirtyneet kansalaiset ottivat yhteiskunnan haltuunsa yhdessä
virolaisten yhteistoimintamiesten kanssa. Viron kommunistisen puolueen yksinvalta Moskovan
ohjauksessa sementoi yhteiskunnan muutosvoimat.
Puolue vakiinnutti terrorin ja pelon yhdeksi hallitsemisen menetelmäksi. Rohkeimmat toisinajattelijat
vaiennettiin KGB: n kuulusteluilla ja kidutuksilla.
Virolaiset pakkoasevelvolliset kuolivat miehittäjän järjestelmän puolesta kaukana Virosta.
He joutuivat osallistumaan jopa Tsekkoslovakian levottomuuksien veriseen tukahduttamiseen 1968.
Miehitysvuosikymmenten alistaminen, joukkoterrori ja venäläisten nauttimat etuoikeudet jättivät
virolaisiin traumoja, joiden poispyyhkiminen ei taidakaan onnistua sukupolven kuluessa.
Eihän suomessakaan ole kyetty käsittelemään vapauttavasti ja kunnolla vuoden 1918 laittomuuden aikaa.
Tätä taustaa vasten virolaisten reaktiot ovat ymmärrettäviä, välttämättömiä ja oikeutettuja.
Pronssipatsas on virolaisille konkreettisesti neuvostomiehityksen ja terrorin symboli.
Ehkä se ongelma on venäläisvähemmistön omassa haluttomuudessa ja kyvyttömyydessä tunnustaa
menetettyjä etuoikeuksia ja muuttunutta tilannetta. Liki kolmenkymmenen prosentin Venäläinen
vähemmistö on kieltämättä ongelma mille tahansa itsenäiselle reunavaltiolle.
Viron osalta varsinkin, kun venäläisväestö on osittain taloudellis-sosiaalisesti syrjäytynyttä,
viron kieltä taitamatonta ja joltakin osin jopa epäluotettavia kansalaisia uudelle isänmaalleen.
Erityisen vaarallinen tilanne virolaisille on se, että Venäjä käyttää selvästi venäläisvähemmistön
asemaa ulkopolitiikkansa välineenä ja kiristyskeinona. Sisäpolitiikassaan Venäjän autoritaarinen
valtakoneisto käyttää venäläisvähemmistön asemaa yhteisen "Uhkan" lietsontaan.
Vanha keino, siilä natsitkin sitoivat kansallismielisten pyrkimystensä taakse vieraan vallan alla
elävät sudeettisaksalaiset, korostamalla ja provosoimalla väitteitä "sorrosta". Venäjä katsoo
oikeudekseen puolustaa venäläisten oikeuksia myös ulkomailla, siis jopa Suomessa, jos sorto
yltyy liian kovaksi.
Tarvitsemme ehkä NATOA vastavoimana Venäjän laajenevalle kiihkokansallismielisyydelle.
 |
|
| |
|
